Otsikko on virsikirjasta poistetusta virrestä 440: ”Jo vääryys vallan saapi ”, mikä olisi vaadittava palautettavaksi ajankohtaisuutensa vuoksi.
Työmarkkinat on ajettu kaaokseen, eikä maalla ole sisäpoliittista johtajaa pääministerin ryhdyttyä EK:n asianajajaksi. Tuoreelta presidentiltä oli kysytty mielipidettä Joensuun torilla aiheesta, josta tämä lausui pitkiä lauseita sanomatta mitään.
Olen elänyt ammattiyhdistysaktiivina vuosina, jolloin EK:n edeltäjää STK:ta johtivat vielä miehet, joilla oli jalat tehdasaleissa ja niin muodoin oli myös henkilöstöryhmien välistä keskinäistä kunnioitusta. Nyt on toisin. EK:n toimitusjohtaja Häkämies on ammattipoliitikko, joka siirtyi tehtäväänsä kokoomuslaisen puolustusministerin paikalta, vieläpä oikeusoppineitten mielestä varsin kyseenalaisesti. Ennen siirtymistään tämä ehti kestitä muun muassa ”Kehittyvien maakuntien Suomen” perustajaa Kyösti Kakkosta, Toivo Sukaria, Tapani Yli-Saunamäkeä ja Arto Merisaloa, josta vaalirahasotkusta nämä kaksi viime mainittua saivat rangaistuksen.
Suomen Yrittäjiä, järjestäytymättömämpää ja kenties harmaampaa joukkoa puolestaan johtaa Hesarin poispotkima Mikael Pentikäinen, jonka mielestä yrityksillä on vastuuta ainoastaan omistajilleen, ei yhteiskunnalle, mutta kummasti käsi oli ojossa yhteiskuntaan päin esimerkiksi koronan iskettyä. Pentikäisen kengätkään eivät ole likaantuneet tehdassaleissa. Joukkoa täydentävät keskuskauppammarin johtajan Romakkaniemen sammakot ja jo aiemmin Keskon Helanderin arviot Marinin hallituksen olevan sosialistisin Pohjois-Korean jälkeen. Tosin Helander pärjäsi sosialismissakin kohtalaisesti miljoonien vuosituloillaan.
Kummasti käsi oli ojossa yhteiskuntaan päin esimerkiksi koronan iskettyä.
SAK näyttää olevan kauppaneuvosten ilmestyskirjan peto, varsinkin jos he itse ovat joutuneet vastuisiin työlain tai sopimusten rikkomuksista. Nämä itseaiheutetut vaivat kannattaisi kuitenkin kantaa mukisematta, toistaiseksi ei järjestäytynyt rikollisuuskaan ole vaatinut syyttäjälaitoksen lopettamista. Kauppaneuvokset kantavat huolta myös työttömyysturvasta markkinoimalla EK:n perustamaa YTK:ta. He unohtavat kuitenkin korostaa tämän YTK:n täydellistä syyttömyyttä siihen tasoon, jolla korvaukset ovat, se on ja pysyy vielä SAK:n tehtävänä.
STK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen kirjoittaa Teollisuusliiton Tekijä-lehden numerossa 1/2021 nyt entistäkin ajankohtaisemman kirjoituksen otsikolla ”Sopimisen ja työrauhan Suomea puolustettava”. Se on netistä luettavissa kokonaan, mutta siteeraan sitä hieman tähän:
”Monet työnantajapomot ihan vakavasti uskovat ammattiyhdistysliikkeen haihtuvan tuhkana ilmaan. Sen jälkeen työrauha tipahtaisi taivaasta ilmaiseksi. Näinhän se ei mene. Työntekijä ei ole yrityksen vihollinen, vaikka hän käyttäisi perustuslain takaamaa järjestäytymisoikeuttaan. Yhteistyön perusta on toisen osapuolen kunnioittaminen. Vellova tilanne ei selkiydy, ellei työnantajapiireissä tehdä uudelleenarviota”.
Ilmaisella työllä ulkomailla rikastuneet neuvokset kuvittelevat perussuomalaisten ja kristillisten tukemalla kokoomuksella siirtävänsä meidät osaksi itäistä eurooppaa. SAK edustaa kuitenkin vielä sellaista määrää suomalaisia kotitalouksia, että sillä olisi niin halutessaan myös markkinavoimaa joutuessaan harkitsemaan tulevaisuuden toimintalinjojaan.
Mauri Väisänen