Teks­ti An­ne-Mari Ti­ai­nen
Ku­vat: Har­ri Tuu­na­nen

Äskettäin 75 vuotta täyttänyt Lauri Karhapää on käsillään melkein mitä vain tekevä mies. Hän osaa valmistaa kaikenlaisia tarvekaluja ja koriste-esineitä puusta, kivestä ja metallista.

Eläk­keel­lä ole­va poh­jois­kar­ja­lai­nen mo­ni­tai­tu­ri ei ole jää­nyt laa­ke­reil­laan le­pää­mään ei­kä vai­vo­jaan va­lit­te­le­maan, vaan on ke­hit­tä­nyt tai­to­jaan edel­leen ja ope­tel­lut uu­sia tek­nii­koi­ta. Kar­ha­pääl­lä on rop­pa­kau­pal­la hy­viä ide­oi­ta, joi­ta hän myös to­teut­taa tai­ta­vas­ti.

– Isä on ah­ke­ra ja aut­ta­vai­nen, ai­na te­ke­mäs­sä jo­ta­kin, ku­vai­lee Lau­ri Kar­ha­pää­tä hä­nen tyt­tä­ren­sä Jen­na. Hän ker­too isän­sä ole­van myön­tei­ses­ti ajat­te­le­va ih­mi­nen, joka nä­kee asi­ois­sa ai­na nii­den va­loi­sat­kin puo­let ja jol­la on usein pie­ni pil­ke sil­mä­kul­mas­saan.

”Las­si se tek­köö vaik­ka pel­lis­tä hou­sut, kun vaan ko­ko­nu­me­ron san­noo!”

Kädentaidot kulkevat suvussa

Työ­u­ran­sa Lau­ri Kar­ha­pää teki ra­ken­nus­töi­den pa­ris­sa. Erääl­lä työ­maal­la oli esi­mies ker­ran to­kais­sut, et­tä ”Las­si se tek­köö vaik­ka pel­lis­tä hou­sut, kun vaan ko­ko­nu­me­ron san­noo!”

Hä­nen uut­te­ruu­des­taan ja ra­ken­nu­sa­lan kat­ta­vas­ta osaa­mi­ses­taan on osoi­tuk­se­na hä­nen joh­ta­mien­sa työ­mai­den mää­rä. Kar­ha­pää oli vii­mei­sim­mäk­si 32 vuot­ta Ti­mant­ti­mie­het-ra­ken­nu­su­ra­koit­si­jan pal­ve­luk­ses­sa, ja sinä ai­ka­na hä­nel­lä oli vas­tuul­laan tu­han­sia työ­mai­ta. Hän on pyö­rit­tä­nyt yh­tä ai­kaa use­am­pia työ­mai­ta ja it­se­kin osal­lis­tu­nut töi­hin.

Tuu­po­vaa­ran Son­ka­jan­ran­nal­la syn­ty­nyt Kar­ha­pää ker­too ole­van­sa sep­pä­su­kua jo nel­jän­nes­sä pol­ves­sa. Su­vus­ta löy­tyy myös nik­ka­roin­ti­tai­toa ja ki­vi­töit­ten osaa­mis­ta. Ne hom­mat su­ju­vat Lau­ril­ta­kin.

Per­he­kes­kei­nen nel­jän lap­sen isä ja seit­sen­ker­tai­nen uk­ki on asu­nut pit­kään Kon­ti­o­lah­den Pun­ta­ri­kos­kel­la, mut­ta yh­tey­det Son­ka­jan­ran­nal­le ovat säi­ly­neet. Su­vun pe­rin­tei­den vaa­li­mi­nen ja eri­tyi­ses­ti Jo­han­nes Kar­ha­pää­hän eli py­hään Jo­han­nes Son­ka­jan­ran­ta­lai­seen liit­ty­vät asi­at ovat Lau­ril­le lä­hei­siä ja tär­kei­tä. Hä­nel­lä on pal­jon su­kun­sa pe­ri­mä­tie­toa, jota hän on ja­ka­nut eten­kin nuo­rem­mil­le su­ku­pol­vil­le. Li­säk­si hän on muun mu­as­sa lait­ta­nut kun­toon Ilo­mant­sis­sa Ko­kon­nie­men kal­mis­tol­la ole­van Kar­ha­pään su­ku­hau­dan muis­to­mer­kit.

Kar­ha­pään sep­pä­su­vun kun­ni­ak­kai­ta pe­rin­tei­tä jat­kaa isän­sä ta­paan puuk­ko­ja ja kir­vei­tä te­ke­vä Lau­rin poi­ka Ju­ha­ni Kar­ha­pää. Hä­nen te­ke­män­sä puuk­ko oli ylei­sön suo­sik­ki Met­säs­tys ja Ka­las­tus -leh­den Suu­res­sa puuk­ko­kil­pai­lus­sa vuon­na 2021.

Kalikkatauluja omalla tekniikalla

Kai­kis­sa Lau­ri Kar­ha­pään kä­den­töis­sä on ai­nut­laa­tui­nen idea. Niis­sä on pal­jon sym­bo­liik­kaa, joka ei vält­tä­mät­tä avau­du yh­del­lä vil­kai­sul­la. Mie­len­kiin­toa he­rät­tä­vät työt kes­tä­vät pi­dem­pää­kin kat­se­lua.

Vii­me vuo­si­na Kar­ha­pää on teh­nyt it­se ke­hit­te­le­mäl­lään tek­nii­kal­la ka­lik­ka­tau­lu­ja. Niit­ten ma­te­ri­aa­li­na ovat esi­mer­kik­si ke­los­ta, haa­vas­ta ja koi­vus­ta oma­te­koi­sen ko­neen avul­la pil­ko­tut pa­li­kat, jot­ka on saa­tu loh­ke­a­maan puun­syi­den mu­kai­ses­ti. Ne an­ta­vat tau­luil­le elä­vän ja luon­nol­li­sen pin­nan. Ka­li­koi­den li­säk­si te­ok­sis­sa voi ol­la yk­si­tyis­koh­ta­na vaik­ka­pa kar­hun kyn­si tai vil­li­si­an ham­mas.

– Näis­sä on pää­o­sas­sa puun ole­mus. Kah­ta sa­man­lais­ta ka­lik­ka­tau­lua ei tule. Näi­tä on men­nyt pal­jon lah­joik­si, ja nii­tä teh­des­sä­ni olen ai­na miet­ti­nyt saa­jaa, et­tä mit­kä asi­at ja pai­kat ovat hä­nel­le tär­kei­tä, sel­vit­tää Kar­ha­pää.

– Yli sata näi­tä on tul­lut teh­tyä ja sel­lai­set 6.000 ka­lik­kaa nii­hin on men­nyt. Suu­rim­mas­sa tau­lus­sa on 740 ka­lik­kaa.

Kar­ha­pään abst­rak­tit eli to­del­li­suut­ta pel­kis­tä­vät te­ok­set vaa­ti­vat kat­so­jal­ta ky­kyä teh­dä tau­luis­ta oma tul­kin­tan­sa, jot­ta nii­den ai­he ja si­säl­tö avau­tu­vat. Hy­vä­nä vih­jee­nä ovat ka­lik­ka­te­os­ten ni­met, ku­ten Iki­met­sä, Kie­hi­set ja Kar­hun­pol­ku.

Metsään menevä mies

Ka­lik­ka­tau­luis­sa nä­kyy Lau­ri Kar­ha­pään vah­va luon­to­suh­de ja rak­kain har­ras­tus met­säs­tys. Hän kuu­luu omin­ta­kei­seen met­säs­tys­seu­ra Tol­keen Äi­jiin, jon­ka jä­se­niä yh­dis­tää luon­non ja pe­rin­teit­ten kun­ni­oit­ta­mi­nen. Met­säs­tys Lari-pys­ty­kor­van kans­sa

Liek­san ja Ilo­mant­sin sa­loil­la on Kar­ha­pään sy­dän­tä lä­hin­nä, mut­ta tu­tuik­si hä­nel­le ovat tul­leet myös met­säs­tys­ret­ket Vi­roon ja Ve­nä­jän Kar­ja­laan.

– Met­sä kirk­ko­ni ol­la saa, si­tee­raa Kar­ha­pää Im­mi Hel­lé­nin tun­net­tua ru­noa pu­hu­es­saan met­sän mer­ki­tyk­ses­tä elä­mäs­sään.