Kun seuraava puoluekannatusmittaus julkaistaan, niin keskustelu tulevasta hallituspohjasta kiihtyy taas muutamaksi päiväksi. Näinhän on tapahtunut jo muutaman kuukauden, ja osa puolueista on valinnut kumppaninsa.
Sanna Marin totesi jokin aika sitten, että perussuomalaiset eivät käy SDP:lle hallituskumppaniksi, ja sitä paheksuttiin jyrkästi unohtaen, että Riikka Purra sulki pois tämän hallitusyhteistyön jo elokuussa 2021.
Ketään ei yllätä perussuomalaisten ja kokoomuksen talouspolitiikan samankaltaisuus. Kokoomus on ilmoittanut leikkaavansa sosiaaliturvaa ja julkista sektoria miljardeilla, ja perussuomalaiset aikovat käyttää samaan tarkoitukseen juustohöylää. Tätä pohjustetaan jatkuvasti puheella valtion velasta ja sen korkomenoista, vaikka Suomi ei ole sen velkaantuneempi kuin muutkaan Euroopan maat. Koronakriisin aikana kaikki vaativat yritystukia ja Venäjän aloittama sota on saanut kaikki hyväksymään puolustusmenojen kasvun. Oppositio on hyväksynyt hallituksen ottamasta velasta 90 prosenttia ja samanaikaisesti arvostellut velkaantumista. Kansaa pelotellaan lastemme maksettavaksi jäävällä velalla ikään kuin valtio minä päivänä tahansa lähettäisi laskun kansalaisille.
Oppositio on hyväksynyt hallituksen ottamasta velasta 90 prosenttia ja samanaikaisesti arvostellut velkaantumista.
Ei lähetä, mutta julkisuuteen marssitetaan jatkuvasti elinkeinoelämän ekonomisteja todistamaan, että heikoilla jäillä ollaan.
Kokoomuksen talouspolitiikka tähtää siis tukien leikkaamiseen ja julkisen sektorin alasajoon. Puolue on väläyttänyt kansaneläkeindeksin ja siihen sidottujen tukien palauttamista vuoden 2019 tasolle jättäen kertomatta, että se tarkoittaa vuoden 2014 tasoa. Sille tasolle Sipilän hallitus indeksin alensi ja jäädytti koko kautensa ajaksi. Perussuomalaisille tämä ei tuottane mitään ongelmaa, kuten ei tuottanut silloinkaan.
Talouspolitiikasta kokoomus ja perussuomalaiset pääsevät varmasti yhteisymmärrykseen, sillä perussuomalaisilla ei ole mitään varsinaista talouspoliittista linjaa. He haluavat leikata kaikesta toisarvoisesta, ja toisarvoisuus on tietysti määrittelykysymys. Sosiaaliturvasta voidaan leikata, kunhan vain muistetaan mainita maahanmuuttajat. Tämä sopii kokoomukselle, sillä yksistään maahanmuuttajien sosiaaliturvaa ei perustuslain takia voida alentaa. Sen sijaan perustuslaki ei estä kaikkien sosiaaliturvan alentamista. Tämä saattaa taas yllättää perussuomalaisten kannattajat ihan samalla tavalla kuin se yllätti Sipilän hallituksen aikana.
Muissa asioissa kokoomuksen ja perussuomalaisten linjaukset ovat vaikeammin sovitettavissa yhteen. Kokoomus kannattaa työperäisen maahanmuuton lisäämistä, mutta perussuomalaisille se ei käy, vaikka he välillä muuta sanovatkin. Suurimman yllätyksen tarjosi viime viikolla Riikka Purra kertomalla puolueensa tavoitteena olevan ero EU:sta. Linjaus on vuodelta 2019 ja Purran mukaan voimassa siihen asti, kunnes puolue linjaa jotain muuta.
Sehän tietysti onnistuu, sillä onnistuihan puolue samalla viikolla olemaan kahta eri mieltä ansisidonnaisen porrastamisestakin. Puolueen ohjelman mukaan se on mahdollista, mutta ensin Purra kiisti asian. Sitten hän palasi takaisin puolueohjelmaan. Joku kysyikin somessa eikö puolueessa kukaan ole lukenut puolueohjelmaa.
Ilmeisesti ei ole, sillä populisteilla ei ole periaatteita. He heittelevät ilman iskulauseita ja kosiskelevat kansaa vaikkapa puhumalla translain mahdollistamasta tirkistelystä, mutta kestävää linjausta isoissa asioissa ei ole. Kokoomuksella on, ja jos nämä kaksi puoluetta rupeavat tosissaan muodostamaan hallitusta, niin ei ole epäilystäkään kuka vie ja kuka vikisee. Sen tanssin pyörteissä kansa kärsii, mutta ehkä kansa taas tarvitsee opetuksen.
Mutta elämme demokratiassa, ja ensin äänestetään. Tämä tuntuu unohtuvan kaikilta politiikan kommentaattoreilta aina silloin, kun puhutaan puoluekannatuksesta. Kansa äänestää, eivät gallupit.
Sakari Timonen
Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.