Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri on valittanut Suomen riistakeskuksen päätöksestä myöntää poikkeuslupa kymmenen karhun kaatamiselle Lieksan alueella.
Emme mieluusti lähde valittamaan, mutta tässä tilanteessa pidämme Riistakeskuksen päätöstä ongelmallisena. Perustelut poikkeusluvalle ovat mielestämme riittämättömät ja osin virheelliset. Riistakeskus on myös itsekin todennut, että on epäselvää ovatko annetut päätökset lainmukaisia. Toivomme, että oikeusprosessi selkeyttää päätöksentekoa poikkeusluvista.
Luontodirektiivin mukaan tiukasti suojeltujen lajien metsästyslupia voidaan myöntää vain, jos kaikki poikkeamisedellytykset täyttyvät. Luvan perusteluissa viitataan karhukannan kasvuun ja ihmisten pelkoihin, mutta väitteitä ei ole kunnolla tutkittu tai todennettu. Emme kuitenkaan väitä, etteikö karhuhavaintojen kasvu voisi saada osan ihmisistä kokemaan pelkoa.
Monet paikallisyhteisössä pitävät karhun kohtaamista positiivisena kokemuksena.
Vaikka karhuhavainnot ovat lisääntyneet, tästä ei ole seurannut karhun aiheuttamien vahinkojen määrän kasvua. Maatalous- tai kotieläinvahinkoja on ollut erittäin vähän. Pelkkä karhujen määrän kasvu ei riitä syyksi poikkeusluvan myöntämiseen. Karhujen metsästyksen väitetään lisäävän niiden ihmisarkuutta. Näin voisi olettaa tapahtuvan, mutta selkeää tutkimuspohjaista näyttöä ei tästä ole.
Lupaa perustellaan myös sillä, että metsästys auttaisi estämään ihmisten ja karhujen välisen konfliktin kärjistymistä. Konflikteja voitaisiin ehkäistä myös muilla keinoilla, kuten ennaltaehkäisevillä toimilla, joita ei ole riittävästi tutkittu tai toteutettu. Metsästyksen väitetään lisäävän paikallisten hyväksyntää karhukantaa kohtaan, mutta samalla sivuutetaan, että monet paikallisyhteisössä pitävät karhun kohtaamista positiivisena kokemuksena.
On epäselvää, mitä karhujen kaatamisella yritetään saavuttaa näin laajalla, yli 400 000 hehtaarin lupa-alueella. Luontodirektiivin mukaan poikkeusluvan myöntäminen pitäisi perustua tieteelliseen tietoon siitä, että metsästys on välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi alueella. Riistakeskus ei ole esittänyt riittäviä todisteita siitä, että karhukannan hallinta metsästyksen avulla olisi ainoa tai paras ratkaisu. Poikkeusluvat ovat luontodirektiivin mukaan viimeinen keino, jota voidaan käyttää vain, jos muita tyydyttäviä ratkaisuja ei ole.
Antti Saarelainen
toiminnanjohtaja,
Suomen Luonnonsuojeluliiton
Pohjois-Karjalan piiri ry
